Ollessani nuorempana töissä Stockmannilla, muistan erään kaupungilla tunnetun vanhemman rouvan viisauden sanat: ”Kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään”.
Voin samaistua tähän ilmaisuun kyllä erinomaisen hyvin. Missä tahansa karavaanimme täällä kulkeekaan, saamme kuulla erinäisiä kommentteja aiheesta. En todellakaan ole ainoa vaaleaihoinen täällä (onneksi!) , mutta ilmeisesti tarpeeksi merkillinen kuitenkin, jotta siitä kannattaa jutustella. On minustakin lapsemme mainioita tapauksia, ja joka reissulla vähintään kerran joku muukin sanoo heidän olevan: ”nice wei”.
Tämä maa on varsin vauvaystävällinen ja vauva repussa saan aina aikaan ihastuneita huokauksia. Rattailla me ei päästäkään juuri pihaa pidemmälle, joten lihaksia reenaten saan vauvaa mukanani kannella. Kerran postissa asioidessa kuopus oli jo kovasti väsynyt ja itkuinen, ja tuolloin postineidit joukolla huokailivat; ” sori, sori, sori sapos Missis i gat wan hausgel i stap wetem bebe”. Eli kotityttö olisi pitänyt minullakin olla vauvaa hoitamassa kotona, mikä täällä on paikallinen tapa. No, ei meillä kotityttöä ole joten vauva kulkee jatkossakin mukana. Surkuttelu tässä tilanteessa ei kuitenkaan johtunut vauvan itkusta ja hänen ahdingostaan, vaan siitä että minun ”piti”” häntä kantaa. 😂 Vauvarakkaus tulee ilmi esimerkiksi niin, että jos kuopus on hereillä esim. ravintolassa niin ei ole kerta eikä kaksi kun tarjoilijat ovat hänet napanneet ja kiikuttaneet pussailtavaksi ja halittavaksi. Eipä kyllä, onhan hän varsin suloinen tapaus. 😊 Vauvamme on myös: ”fatfat gud” joka on paikallinen hellyttelyilmaus sopivan pyöryköille ihmislapsille. Olen itse saanut myös lukemattomia kommentteja siitä, että: ”Missis hemi fatfat nice” joka ei tälläiseen suomalaiseen mieleen tunnu niin kovin imartelevalta kommentilta, vaikka se sellaiseksi tarkoitetaan. 😅
Ja mitä apinohin tulee, joudun hyvin usein tilanteisiin jossa minut ja meidät kyllä tunnetaan, mutta minulla ei ole aavistustakaan kenelle puhumme. Yritän sitten myöhemmin tiedustella mieheltäni kuka kyseessä oleva kummin-serkun-kaiman-isän-lähisukulainen oli kyseessä. Ja niitähän kuulkaas riittää! 😂
Täältä sinne 
Minua paheksuttiin täällä Sudanissa alkuun kun vein vauvani kaikkialle mukanani. Vartija totesi useamman kerran, että lapsi pitäisi kyllä jättää kuumalla säällä kotiin. Minua ajatus huvitti sillä minullakaan ei ollut ketään lastenhoidossa auttamassa – yksinkö pitäisi vauvan viihtyä kotona? Eiköhän ole parempi kuitenkin jos kulkeekin kuumallakin mukanani 🙂
Ihan mukavaa on se, että lapsia huomioidaan, mutta itse olen siihen vähän jo väsynytkin. Täällä Sudanissa on tapana myös napata kaupoissa ja ravintoloissa vauvat syliin ja kuljetella heitä pitkin. Oma nuorimmaiseni oli alkuun siihen melko suostuvainen mutta jossain vaiheessa hänelle kehittyi suorastaan pieni kauhu tuntemattomia kohtaan – vieraat ihmiset kun eivät välittäneet hänen ruumiinkielestään vaan nappasivat hänet syliin silloinkin kun vauva selkeästikään ei vieraiden haleja halunnut. Aloinkin sitten pitää tiukkaa linjaa ja jokusen kerran jouduin ihan kunnolla kieltämään, että vauvaani ei saa noin vain käydä ottamassa syliin! Nykyisin kun pieninkin on jo neljä saamme onneksi olla vähän enemmän rauhassa.
TykkääTykkää
Sun kommentista Kata en oo saanut mitään tietoa, joten siksi jäänyt huomiotta! Pahoittelut siitä.
Mutta kulttuurit on kyllä niin erejä. Meilläkin kuopus nyt alkaa osoittaa eroahdistuksen ja vierastamisen merkkejä, ja kovasti kyllä pyrin rajoittamaan sitä kantelua ja nappailua.
TykkääTykkää