Missis kaupungilla

Ollessani nuorempana töissä Stockmannilla, muistan erään kaupungilla tunnetun vanhemman rouvan viisauden sanat: ”Kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään”.

Voin samaistua tähän ilmaisuun kyllä erinomaisen hyvin. Missä tahansa karavaanimme täällä kulkeekaan, saamme kuulla erinäisiä kommentteja aiheesta. En todellakaan ole ainoa vaaleaihoinen täällä (onneksi!) , mutta ilmeisesti tarpeeksi merkillinen kuitenkin, jotta siitä kannattaa jutustella. On minustakin lapsemme mainioita tapauksia, ja joka reissulla vähintään kerran joku muukin sanoo heidän olevan: ”nice wei”. 

Tämä maa on varsin vauvaystävällinen ja vauva repussa saan aina aikaan ihastuneita huokauksia. Rattailla me ei päästäkään juuri pihaa pidemmälle, joten lihaksia reenaten saan vauvaa mukanani kannella. Kerran postissa asioidessa kuopus oli jo kovasti väsynyt ja itkuinen, ja tuolloin postineidit joukolla huokailivat; ” sori, sori, sori sapos Missis i gat wan hausgel i stap wetem bebe”. Eli kotityttö olisi pitänyt minullakin olla vauvaa hoitamassa kotona, mikä täällä on paikallinen tapa. No, ei meillä kotityttöä ole joten vauva kulkee jatkossakin mukana. Surkuttelu tässä tilanteessa ei kuitenkaan johtunut vauvan itkusta ja hänen ahdingostaan, vaan siitä että minun ”piti”” häntä kantaa. 😂 Vauvarakkaus tulee ilmi esimerkiksi niin, että jos kuopus on hereillä esim. ravintolassa niin ei ole kerta eikä kaksi kun tarjoilijat ovat hänet napanneet ja kiikuttaneet pussailtavaksi ja halittavaksi. Eipä kyllä, onhan hän varsin suloinen tapaus. 😊 Vauvamme on myös: ”fatfat gud” joka on paikallinen hellyttelyilmaus sopivan pyöryköille ihmislapsille. Olen itse saanut myös lukemattomia kommentteja siitä, että: ”Missis hemi fatfat nice” joka ei tälläiseen suomalaiseen mieleen tunnu niin kovin imartelevalta kommentilta, vaikka se sellaiseksi tarkoitetaan. 😅 

Ja mitä apinohin tulee, joudun hyvin usein tilanteisiin jossa minut ja meidät kyllä tunnetaan, mutta minulla ei ole aavistustakaan kenelle puhumme. Yritän sitten myöhemmin tiedustella mieheltäni kuka kyseessä oleva kummin-serkun-kaiman-isän-lähisukulainen oli kyseessä. Ja niitähän kuulkaas riittää! 😂

Apina poikineen. Kuva täältä: https://www.google.com/amp/s/www.pinterest.com/amp/pin/87327680254296322/

Mainokset

Sadepäivän aamuna

Tänä aamuna heräsin sateen ropinaan katollamme (en siis herännyt vauvan touhuihin klo 05.00 kuten muutoin pääasiassa jokainen muu aamu). Sateen tuomassa viileydessä on jotakin ihanaa taikaa, ja oli ihana herätä niin, ettei hiki tippaisut nenänpäästä heti aamusta lähtien. Sade saa pölyisen tiemme tomut hieman laskeutumaan, ja toivon että pari päivää sisälläkin olisi hieman pölyttömämpää aikaa. Meillä on sisällä ihan jatkuvasti kunnon tomukerros vaikka kuinka täällä pölyjä pyyhkisi ja puunaisi, joten olenkin sopeutunut siivoamaan vain, kun hermot jo oikeasti menevät (ja henki ei meinaa enää kulkea). Täällä olisi kyllä hankala elää siivousneurootikkona. 😉

Sadevesiämpäri täyttyy

Välillä sataa niin, että pelottaa katon antavan periksi. Sitten sade lakkaa kunnes uusi, voimakas kuuro alkaa rummuttaa peltikattoa. Alkuvuoden päivät (ja yöt) ovat olleet todella kuumia, joten viileämpi päivä tähän väliin on vallan tervetullut. Ja onhan tämä viileämpää, nytkin vain +27 astetta ennen klo 9 aamulla. 😂

 
Nyt jatkan tästä päivän hommiin, ensin vuorossa ainakin tiskausta ja mitähän glamouria sitä sitten keksisi. Saatiin Suomesta ihana joulupaketti vihdoinkin perille saakka, ja kunnon tiskiharjalla on oikeastaan ihan kivaakin hoitaa tiskihommat kuntoon. 😊 Lapset puuhailevat intona uusien tehtäväkirjojensa parissa, joten taidan laittaa Spotifyn päälle ja aloittaa glamöröösin päiväni paratiisissa.😊

Vuoteni 2017. 

Monissa lukemissani blogeissa on näin vuodenvaihteessa kirjoiteltu ja summailtu kulunutta vuotta yhteen. Ajattelin minäkin kantaa nyt korteni kekoon, ja katsella tätä raskasta, rakasta vuotta taaksepäin. Kysymykset bongasin kivasta Saran Housefive-blogista, jossa hän kirjoittelee ulkosuomalaisen elosta Irlannissa. 🙂 

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Aika montakin uutta juttua tuli tehtyä tänä vuonna, mutta onnistuin esimerkiksi matkustamaan yksin kolmen lapsen kanssa maapallon toiselle laidalle. Ja pääsin ensimmäistä kertaa työpaikan kustantamaan koulutukseen. 😊

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset?

Suuria lupauksia en tälle vuodelle tehnyt. Tavoitteena oli pärjätä, ja sitä olemme tehneet. 😊

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Tuli kyllä, tärkeimpänä suloinen kuopuksemme. ❤

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

En onneksi. 

Maaliskuussa alkoi valo voittaa, ja kevään ensimmäiset neilikat olivat kauniita.

5.Missä maissa vierailit?  Australiassa vietimme muutaman ihanan lomapäivän koko perheenä, ennen tänne asettumista. 

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut? 

Haluaisin viettää sellaisen koko perheen all-inclusive loman, jolloin ei todellakaan tarvitsisi huolehtia ruoanlaitosta eikä siivouksesta. Ihanat perhekuvat olisivat myös toiveena. Kaikenkaikkiaan toivoisin myös selkeyttä asiaan kuin asiaan. 

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Kuopuksen syntymäpäivä luonnollisesti, sekä myös matkalle lähtemisen päivä. 

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?  

Kaikenkaikkinen pärjääminen ja myös se matkustus tänne. Kolmannen lapsen saaminen on myös saavutus, vaikka en koe että olemme hänet ’ansainneet’, vaan toivoneet ja lahjaksi saaneet. 

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Hmm, tämä onkin vaikeampi kysymys. Alkuvuoden raskausajan selkävaivat saivat minut sairaslomalle, joka oli suuri pettymys itselleni.

 
10.  Sairastitko tai loukkaannuitko?

Selkä vaivasi alkuvuoden melkolailla, ja epämääräistä kurkkukipua oli monta kuukautta. Sittemmin olen pysynyt aika terveenä, mitä nyt täällä on ollut pieni nuha. 

Kesä kului pitkälti näihin töppösiin tutustuessa.

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Lennot tänne. 😊

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Hyi, en edes haluasi miettiä sitä tilannetta,  koska saan tästä edelleen itselleni sellaisen kamalan tunteen mahanpohjaan. Mutta tullimiehen äärimmäisen typerä ja mielestäni ilkeä käytös pöyristytti kun aloitimme matkan Helsinki-Vantaalla. Olin yksin kolmen lapsen kanssa, kello todella paljon yli nukkumaanmenoajan, ja tämä tullisetä kehoitti kaveriaankin katsomaan meidät nähdessään; ”katoppa, voi helv.. mikä delegaatio”. Onneksi isommat eivät ymmärtäneet miehen jutuista sen ihmeempiä ja pääsimme tästä tilanteesta etenemään. Lapset käyttivät todella hyvin, mutta vielä lopuksi, kun olimme lähdössä ja siinä meni aikansa (meillä oli aika tavalla tavaraa, liikaa), muistutti tämä ilontuoja: ”voisittekste nyt vaan kuule mennä siitä, kun täällä ois muitakin tulijoita..”. Tämä oli oikeasti ainoa inhottava kohtaaminen koko matkalla, ja sekin tapahtui ennen kuin olimme päässeet Suomesta mihinkään. Kylmät väreet kulkevat aina, kun mietin tuota tilannetta. Että hyvä Suomi ja asiakaspalvelu ja niin edelleen. 😏

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?  

Lentolippuihin ja vuokraan ja ihan ruokaan. 

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?Tänne tulemisesta. 🌴 Ja kaikki lasten uudet taidot jaksavat ihastuttaa, ja toivon että niin on aina. 

Lokakuussa kuljettiin kangasmetsissä

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta? 

Juha Tapion rakastettu.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:

I. onnellisempi vai onnettomampi:

Onnellisempi. 

 ii. laihempi vai lihavampi:

En kyllä yhtään tiedä, kun meillä ei ole vaakaa. 

iii. Rikkaampi vai köyhempi:

Köyhempi, mutta enpä kyllä aiemminkaan ole ollut varakas. 


17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Lukenut kirjoja. 

18.Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Ollut puhelin kädessä. 

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Juhannuksena juhlittiin keskimmäisen synttäreitä grillijuhlilla. Jouluna oltiin ensimmästä kertaa vain oman perheen kesken. 


20. Rakastuitko kauden aikana?

Tuoreimpaan tapaukseen oikein hullunlailla. ❤


21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi? 

En kyllä ihan valtavasti katsellut telkkaria Suomessa ja täällä sitä ei ole. Lasten kanssa katsottiin UK:n X-factoria. Ja syksyllä ennen tänne lähtöä katsoin Greyn Anatomiaa. 


22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?

Enpä kyllä. Tuhatjalkaisia voisin kyllä sanoa vihaavani. 


23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää oli ihana. 


24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

En tainnut löytää mitään uutta liiemmin. Kun hoksasin hommata F-securen freedomen, Spotifyn mahdollistuminen täällä on saanut taas musiikit kuulumaan talossamme. 


25. Mitä halusit ja sait?

Halusimme kolmannen lapsen ja hänet saatiin. Saatiin myös aikaan tämä suuri ja valtava elämänmuutos tänne tulemisesta. 


26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Lottovoittoa 😂 No ei vaan, hyvin monta juttua on edelleen ”up in the air”, ja jonkinlaista selkeyttä ja vastauksia toivoisin. 


27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Oonkohan katsonut yhtään elokuvaa 😂 En ainakaan yhtään uutta. 

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi, ja paljonko täytit?  

En kyllä oikeasti muista, mitä synttäripäivänä tein mutta täytin 31. 


29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?

Tämä eletty vuosi on kaikkinensa ollut suuri elämänkoulu, ja uskon että asiat on menneet kuten niiden on kuulunutkin mennä. 


30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

No en todellakaan ole mikään tyylitaituri, joten en määrittelisi mitenkään. 😂


31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Perhe (ydin-ja laajennettu), ystävät, luottamus, usko, toivo ja rakkaus. 


32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

Nyt tähänkin mulla lyö ihan tyhjää. En ole vissiin tarpeeksi seurannut maailman menoa.😂

Marraskuussa ihailimme Australian yötä

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?

Kaikki viha-ja vihapuhe ja kuinka se on lisääntynyt surettaa ja kovasti. Turun terroriteko oli myös yksittäinen, järkyttävä tapahtuma. 


34. Ketä kaipasit?

Perhettä ja ystäviä.


35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Taas sama vastaus, kuopuksemme. 😊


36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?

Oma sisukkuus yllätti positiivisella tavalla. 


37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

Tavoitteeksi voisin asettaa selkeyden löytymisen, onnellisuuden, rauhan, ilon ja uusien mahdollisuuksien rohkean vastaanottamisen. 

Joulukuussa olemme saaneet astella tämmöisiä polkuja.


Kiitos vuosi 2017. Rakas ja raskas. Ihanaa uutta vuotta 2018 juuri sinulle (ja minulle), olkoon se lempeä, rakkauden täyttämä ja unelmia ja haaveita mahdollistava. ❤

Tämän päivän top10.

Meillä täällä päivät kuluvat jokseenkin mukavasti, ja ajoittain on hankaluuksia löytää aiheita, joista viitsisi vallan tänne kirjoitella. Arki kun on vallan arkea myös toisella puolella maapalloa. Vuosikin lähenee loppuaan ja se saa kyllä minussa aina aikaan lapsellisen innostumisen uudesta ja sen tuomista mahdollisuuksista. 😊

Mutta koska arki on arkea, ja olen pienten ilonaiheiden puolestapuhuja, listaankin nyt tämän päivän top10-ilonaiheet. Koska kyllä se vain on niin, että pienestä se on riemu revittävä tai muuten jää vallan ilman! 

  1. Kahdenkeskinen keksi-ja mehuhetki keskimmäisen kanssa. Ihan ilman suurempia syitä.
  2. Kuopuksen istumistönöttely on niin söpöä katseltavaa. 
  3. Auringossa kuivuvat lakanat (ja tämä on nopeaa!) ja niiden puhdas tuoksu.   
  4. Esikoisen innostunut tehtäväkirjojen puuhaaminen.
  5. Uuden vuoden suunnittelu ja toiveet.
  6. Pötköttely sängyllä, ja mahdollisuudet päikkäreille. Tänään riitti tovin pötköttely.
  7. Tänään ei tarvitse kokkailla.
  8. Viilentävä, mutta lämmin tuuli niskavilloissa.
  9. Mahdollisuus tälläiseen tiiviiseen yhdessäoloon ja eloon.
  10. Kolmikon hetkittäiset leikit yhdessä lattialla ja kuinka pienimmälle hurrataan ihan spontaanisti aika lailla kaikesta. 

    Siinäpä tämän päivän +-merkkisiä juttuja. 😊

    Jouluviikon kuulumisia

    Ei se nuhan välttely onnistunut edes täällä lämmössä. Olemme kaikki niiskuttaneet ja pärskineet enempi tai vähempi jo jonkun tovin. Nuhaisena sitä on jo lähtöjään voimaton ja vetämätön, täällä kuumassa se korostuu kun on muutenki usein melko voimaton ja vetämätön. 😌 Ainakin kaksinkertaista vetämättömyyttä siis! Paitsi tämä ei luonnollisesti koske jälkikasvua, jonka vauhti ei hidastu vaikka kuinka nenä falskaisi. 😂 Kiitän onneamme, että toistaiseksi ainakin olemme säästyneet vaikeammilta taudeilta ja tämmöinen kuumeton nuha on suurin kiusamme.

    Päädyin perheessämme auttamattomasti vähemmistöön, ollen ainoa joka on vain yhden maan kansalainen. Olen oikeastaan yllättynyt, kuinka sujuvasti ja sukkelaan tämä hakemusprosessi sujui lasten osalta. Myöntävä päätös on saatu, ja virallinen seremonia on myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Sitä odotellessa. 😊

    Muutoin joulu on jo tuossa tuokiossa, eikä kyllä siltä tunnu pätkän vertaa. Mutta tähänkin tottuu, ja lapset eivät osaa edes kaipailla mitään suuremmin Suomen joulusta. He toivovat, että saavat joitakin paketteja ja niitä on luvassa. Ehkä käymme myös polskuttelemassa rannalla ja varmasti grillaamme. Täällä ei ole mitään perinteisiä ’jouluruokia’ ja suomalaisia ei saa näillä aineksilla oikein kokoon. Mutta eiköhän mahat saada täyteen joka tapauksessa. 😊

    Kaikille teille oikein ihanaa ja rauhoittavaa joulunaikaa. ❤

    Paukamilla.

    Tropiikissa asumisessa on myös haittapuolensa. Mahtava Anu kirjoitti omista ötökkäkohtaamisistaan Havaijilla tovi sitten. (Suosittelen lämpimästi muutenkin Anun Konalla-blogin seuraamista, ei vaan ötököiden takia!) Mutta palataanpas kuitenkin niihin pahuksiin.

    Täällä niitä vilisee, suhisee ja surisee. Vaarallisin ja kaikista ällöttävin on tuhatjalkainen, jonka puremat ovat todella kivuliaita (ja voivat olla vaarallisia). Nyt kun sadekausi on alkanut, niitä ällöttävyyksiä näkyy enempi ja enempi sisätiloissa, koska ne yrittävät pakoon kosteutta. Eilenkin illalla saatoin päästää aika monta kuiskaavaa kiljausta (kuiskaavaa, koska lapset jo nukkuivat) nähdessäni jälleen yhden vilistävän käytävällä kuin kotonaan. Onneksi urhea prinssini kuuli huutokuiskaukset ja tuli päättämään tuhatjalkaisen päivät eikä minun tarvinnut. 

    Mutta jatkuvasti, aamusta iltaan häiriötä meillä tekee kaiken maailman pienet hyttyset ja sandflyt. Nämä eivät ole niin vaarallisia (no tietty malariaa ja dengueta aiheuttavat ovat, mutta muuten) mutta todella raivostuttavia. Sandflyt ovat vielä niin pieniä, ettei niitä meinaa nähdäkään mutta puremat kutiavat aivan tuhottomasti. Jostain syystä ne ovat erityisen kiintyneitä minun vaaleinpaan ihooni, ja olen aivan jatkuvasti puremilla ja kutisen kuin joku kapinen piski. Tai sitten muu perhe on vain paljon kovempaa tekoa kuin tämä äiti. 😂 (Totuuden nimissä täytyy kyllä sanoa, että minussa puremia on moninkertaisesti muihin verrattuna.)

    Näillä mennään, vaikka vähemmälläkin pärjättäisiin. Koska kukaan ei halua nähdä kuvia hyttysensyömistä jaloistani, laitetaapas loppuun kuva eilisen turkoosista kauneudesta. 

    Kas näin: 

    Resortissa

    Meillä oli eilen tavallisuudesta hyvin poikkeava päivä. Ja kuinka ihana päivä meillä olikaan! 

    Mieheni sisko on töissä yhdessä tämän saaren hienoimmista resorteista, ja aina ajoittain hän saa viedä sinne vierailijoita päiväksi. Eilen me päästiin hänen mukanaan viettämään päivää tälle lomakeskussaarelle, ja oli ihanaa. 

    Kyseessä on siis pieni saari, jonne matkattiin veneellä. Tämä oli jo lapsista jännää, kun sai katsella kirkasta vettä ja siellä uivia kaloja. Resortissa on muunmuassa ihania bungaloweja veden päälle rakennettuina ja maisemissa ei kyllä ole moitetta. 

    Vietimme päivää yhdellä allasalueista ja lasten into uida ei vaan loppunut. 6 tunnin jälkeen oli lähdettävä koska aikuisia alkoi jo ramasta. 😁 Ei tarvinnut illalla unta houkutella! Lapset juuri ja juuri jaksoivat syödä vähän iltaruokaa ennen nukkumaanmenoa. 

    Lapset tietysti kyselivät josko heti huomenna mentäisiin uudestaan, mutta toivottavasti vähän myöhemmin ainakin. 😊